Laskiaistiistain kunniaksi päätin tehdä hernekeittoa ja laskiaispullia. Eipä se hernekeiton tekeminen hankalaa ollutkaan, aikaa vievää tosin - pari tuntia se sai hellalla porista. Mutta keitin kerralla isomman annoksen, josta osan pakastan, niin saanpahan toisenkin lounaan helposti.

Laskiaispullat ei niin hyvin onnistunutkaan. Taisi se maito sittenkin olla liian kuumaa, sillä eipä ne pullat oikein nousseet. Ilmeisesti harjoituksen puutetta. Vaikka niin ajattelin etukäteen, että sitten alan leipomaan, kun jää aikaa, niin nyt vasta ensimmäisen kerran leivoin. Jos ei lasketa perunarieskaa, jonka kerran väsäsin ylijäämämuusista. Eihän sitä leipomiseksi kai voi kutsua, jos muusin sekaan heittaa vähän ohrajauhoja ja lätkäsee sen sitten pellille. Mutta ihan hyvää rieskaa siitä tuli.

Eilen kävin katsomassa ompelukoneita. Täällä oli taas kauppias, joka pari kertaa vuodessa tulee tänne myymään ja huoltamaan koneita. Olisihan se melkein puoliväkisin mulle koneen myynyt. Mutta kun en oikein tiedä millaisen haluan. Peruskoneen vai jonkun kaikilla hienouksilla? Mielessä on aina vaan äidin Husqvarna, jossa oli jos jonkinmoisia koristeompeleita. Paljonko niitä käyttäisin? Ompelukone kuitenkin maksaa jonkin verran, mutta jos kerran ostaa, niin miksei ostaisi mahdollisimman monipuolista. Kuinka paljon olen valmis maksamaan lisäompleista. Tai tarvitsenko konetta ollenkaan. Eipä tuota vanhaakaan ole moneen vuoteen käytetty. Tosin kun se käytettiin huollossa, selvisi, ettei se edes toimi. Mutta nythän sitä olisi aikaa ommella itselle juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Tosin missä niitä nyt sitten käyttäisi? Päivät olen enimmäkseen kotona joko aamutakissa tai sitten rynttyissä, t-paidassa ja college- tai verryttelyhousuissa.

Mutta jos olisi ompelukone, niin voisi avustaa näytelmän vaatteissa. Nyt olen tosin jo tarjoutunut auttamaan lavasteiden maalaamisessa. Viime viikolla ohjaaja antoi mulle yllättäen tehtävän, jonka kanssa ensin vähän epäilin. 'Meiltä puuttuu tästä yhdestä laulusta sävel ja tähän kohtaan pitäisi saada laulu, siis sanat ja sävel. Teepä!'. Siinä vähän nikottelin, että enhän mä osaa sanoja väsätä. Mutta niinpä sitten luin vielä näytelmän tekstin uudelleen ja keräilin sieltä lauluun sopivia ajatuksia. Kävelyreissulla pyörittelin ideoita mielessäni. Sitten istuin alas ja pari tuntia väkersin ja uusi laulu oli syntynyt. Ei se niin vaikeata ollutkaan. Ei se nyt mikään masterpiece ole, mutta toivottavasti täyttää tehtävänsä.

Yhtenä arkiaamuna heräsin siinä kahdeksan jälkeen. Sitten vedin jo lähes päivittäiseksi tavaksi muodostuneen joogatreenin Wiin avulla. Join aamuteeni ja luin aamun lehden. Kun vilkaisin kelloa, säikähdin miten paljon se oli, melkein 10! Mutta sitten tuli ahaa-elämys: entäs sitten? Mitä siitä, että kello on paljon? Minulla ei ole mitään sovittua menoa, ei tarvitse välttämättä tehdä mitään tiettyyn aikaan. Niinpä sitten nautin vielä kupin kahvia sudokun kera.