Ihanaa kun on kesä. Tosin se kevät kerkesi vaihtua aivan liian nopeasti kesäksi. Päivät kuluu ennimmäkseen golfkentällä, joten muut hommat tahtoo jäädä. Osa kevään puutarhahommista on tekemättä, kesäkukatkin istutin vasta viime viikolla. Kasvimaasta on siivottu vasta puolet, mutta taitaa toinen puoli jäädäkin siivoamatta. Maanantaina lentopallossa loukkasin polveni ja jos menen kyykkyyn, kipu on kamala. Onneksi polvi ei muuten vaivaa, voin kävellä ja mikä parasta, se ei estää golfaamasta.  Ajattelin kuitenkin nyt vähän säästellä ja pitää tämän päivän vapaata golfista, jottei ensi kuun golfreissut vaarannu.

Sain muuten pitkästä aikaa palkkalaskelmankin. Olen jo pitkään kytännyt, että saisin harrastajanäyttelijälle sopivia avustajakeikkoja. Tiedättehän elokuvissa ohikulkijat ja muut tyypit, jotka ’sattuvat’ kävelemään kadulla samaan aikaan, kun päänäyttelijät menevät ohi. Tai ne muut kahvilan asiakkaat, jotka ovat kahvilla, joihin kukaan ei kiinnitä huomiota, mutta jotka kuitenkin tarvitaan sopivan tunnelman luomiseksi. Ne ovat niitä avustajia. Tähän mennessä hakemuksiini ei ollut tullut vastauksia. Ei ole tainnut pärstä miellyttää. Sitten eräänä tiistaina huomasin Facebookin sivuilta, että saman viikon torstaiksi ja perjantaiksi tarvitaan avustajia tv-sarjan kuvauksiin erääseen yökerhoon. Soitin ja kysyin, että vieläkö mahtuu mukaan. Niinpä pääsin aloittamaan avustajaurani. Kaksi päivää oli kuvauksia. Tosin suurin osa ajastahan meni odottamiseen. Olin varautunut ja ottanut mukaan lukemiseksi golfin sääntökirjan. Tosin siinä tuli tutustuttua muihin avustajiin ja juteltua, niin että lukeminen jäi vähäiseksi. Palkkiosta ei paljon jää leivänpäälle, kun vähentää bensakulut ja parkkimaksut, mutta olipahan ihan kiva kokemus. Tämän jälkeen olen jo päässyt toisellekin avustajakeikalle yhteen elokuvaan. Sen sain ihan itse lähettämäni kuvallisen hakemuksen perusteella. Homma kesti pari tuntia ja palkkioksi voileivän ja kahvin lisäksi sain elokuvalipun. Välillä näillä keikoilla mietin, että kylläpä me avustajat varsinaista orjatyövoimaa taidamme olla. Varsinkin siellä ekalla keikalla kun välillä valittiin avustajajoukosta seuraavaan kohtaukseen sopivia henkilöitä: ’Tule sinä ja sinä. Nyt tarvitaan yks pitkä’.

Laitanpa tähän muutaman kuvan pihasta. Tulppaanipenkistä tuli ihan kiva. Tosin tulppaanit ovat jo kukkineet ja nyt odottelen kuunliljojen nousua. Kesäkukat istutin keramiikkatunneilla itse tekemiini ruukkuihin.