Tarkoitukseni oli tänne blogiin kirjoitella ihan tavallisista päivistä, mutta se on vain jäänyt. Toisaalta, mikähän on ’se tavallinen päivä’. Ei taitaisi tämäkään tiistai ihan tuohon määritelmään kuulua.

Aamulla heräsin kahdeksan jälkeen. Viime aikoina minulle on tullut tapa, etten heti herättyäni nouse vaan jonkin aikaa makoilen ja pohdin tulevaa päivää ja mietin huvittaisiko nousta. Aina on loppujen lopuksi huvittanut. Aamurutiinit on melko samanlaiset päivästä toiseen.  Tänään en ryhtynyt ratkomaan sudokua paikallislehdestä vaan aamuteen juotuani ja lehden luettuani laitoin pyykit koneeseen ja tulen takkaan. Sitten selvittelin Näyttämön maksupääteasioita. Koska meidän toimintamme on kausiluonteista, olemme tähän asti myyneet pääsylippumme käteisellä. Muovirahan yleistymisen myötä olemme miettineet, pitäisikö meidänkin hommata maksupääte. Mutta se on tuntunut turhan kalliilta. Mutta nyt maksaa jo lipputulojenkin omalle tilille tallettaminen! Pitääköhän tässä jo kilpailuttaa pankitkin? Mahtaako pankin vaihtaminenkaan mitään auttaa.

Sitten soitti äitini. Hän ei kovin usein soita päiväsaikaan, joten mielessä jo kävi onko mummille sattunut jotain. Ei mummilla mitään hätää ole. Tosin hän ei kuulemma enää ole vanhainkodin vanhin asukas, vaan äitini vanha opettaja, joka on tuotu samaan paikkaan, on vanhempi kuin kesällä 100 vuotta täyttänyt mummini. Äitini asia liittyi tietokoneisiin. ”Kun koitin kirjoittaa sukuseuran pöytäkirjaa, niin tähän tuli tällainen virheilmoitus: ’Microsoft Visual C++ Runtime Library Runtime Error’. Mitä tämä tarkoittaa?” Siinä koitin sitten puhelimen välityksellä selvittää Wordin asetuksia ja koitin netistä etsiä vihjeitä mistä virheilmoitus johtuisi, mutta eipä selvinnyt. Jospa vävy osaisi auttaa. Kerittiin siinä käydä läpi myös pikkkuserkun dieselin tankkaaminen bensakoneeseenkin. Puhelut äitini kanssa eivät yleensä ole kovin lyhyitä. Normaali lounasaikakin oli jo ohi, kun pääsin vihdoin kokkauspuuhiin. Kokeilin netissä ja facebookissa kiertänyttä hyväksi mainostettua avocadopastaa. Hyvää tuli, tosin mun avocado olisi voinut olla hieman kypsempi tai pienemmäksi pilkottu.

Tämän päivän ainoat ”kalenterimerkinnät” olivat näytelmäharjoitukset klo 18. Olimme sopineet maskeerauksesta vastaavan kanssa, että tapaamme klo 17 ja käymme meikkitilanteen läpi. Päätin keittää kahvit ennen Näyttämölle lähtöä. Laitoin kahvin tulemaan ja aloin keräillä tavaroitani valmiiksi. Kun tulin keittiöön, kahvit olivat lattialla! Olin nimittäin tiskannut kahvipannun ja siellähän se kahvipannu oli edelleen tiskikoneessa. Tippalukko ei meidän keittimessä ole toiminut aikoihin. Kahvi jäi juomatta ja alkoi keittiön putsaaminen. Ihan sovittuun aikaan en treffeille ehtinyt. Vielä en tahdo taas muistaa, että liikkeellelähtöönkin pitää varata enemmän aikaa, kun ensin joutuu autonikkunat putsaamaan.

Meillä on ensi-ilta reilun viikon päästä. Eilen taas oli sellainen olo, että paljon asioita on jäänyt tekemättä. Mutta kun tänään kuuli, että lehdistötilaisuuskin saadaan onnistumaan ja hankimme puuttuvaa rekvisiittaa, alkaa helpottaa. Lopputanssi on ollut ihan alkutekijöissä, mutta koreografi oli tänään paikalla ja pääsimme siinäkin roimasti eteenpäin. Tarkoitus oli tänään käydä näytelmä läpi, mutta tanssin työstämisessä meni sen verran aikaa, että toinen näytös jäi käymättä. Huomenna sitten.

Kun vihdoin pääsin kotiin, lämmitin glögiä (holitonta) ja söin piparkakkuja aurajuuston kera. Nyt on astianpesukone päällä ja kohta on aika mennä nukkumaan. Että sellainen päivä tänään.