Viime vuonna laatoitimme ajotien, laajensimme takapihan terassia ja teimme yhden uuden kukkapenkin etupihalle. Mutta ajotien viereiselle kolmion malliselle nurmialueelle  ei tehty mitään. En ollut täysin tyytyväinen suunnittelijan tekemään ehdotukseen, jossa oli korkeita pensaita, joten olen koittanut miettiä mitä siihen voisi laittaa. Näin kerran kuvan kukkapenkistä, jossa oli runsaasti tulppaaneja ja helmililjoja ja jäin miettimään sopisiko se meidän kolmioon. Mutta penkkihän olisi hieno vain keväällä, jotain muuta tarvittaisiin kesän iloksi. Kun aikanaan töissä kahvitauolla tätä ääneen pohdiskelin, joku mainitsi  kuunliljat. Koska itsekin olin niitä ajatellut, oli ongelmani ratkaistu.

Impulssi kukkapenkin rakentamiseen tuli hieman yllättäen puhelinlaitokselta. Meidän kadulla asennettiin valokuitua ja näissä töissä myös pihaamme kaivettiin. Niinpä ehdotin Isännälle, että koska nurmikko on jo kärsinyt ja maata on muokattu, niin nyt olisi varmaan sopiva aika muuttaa nurmikko kukkapenkiksi. Kaivausten yhteydessä vastapäisen naapurin pihalle ilmestyi asfalttipalasten sekaan kivi, jota haaveilin kukkapenkkini koristukseksi. Selvisi, että se on ylimääräinen, joten voisin hyödyntää sitäkin.

Kuinka ollakaan toinen naapuri oli hommannut roskalavan omia pihajätteitään varten. Toissa viikon torstai-iltana kysyimme olisiko siinä tilaa. Olihan siinä, tosin lavaa tultaisiin hakemaan jo seuraavana aamuna. Torstai-ilta menikin sitten lapiohommissa, kolmiota peittävä nurmikko siirtyi roskalavalle.

Perjantain vietin kiertelemällä sekä paikkakunnan, että Turun puutarhaliikkeitä ja tutustumassa tarjontaan.  Ostin kuunliljoja, angervoja, pari ämpärillistä kiviä, monta säkkiä multaa ja pari betonista jalanjälkeä. Alkuviikosta levitimme mullan kolmion kärkeen. Tien puoleiseen päätyyn oli tarkoitus laittaa soraa. Mutta puhelinlaitos yllätti jälleen. Naapuri kertoi, että puhelinlaitos oli luvannut, että he tulevat tarkastamaan ja korjaamaan kaivauksista syntyneet jäljet. Keskiviikkona kun palasimme kotiin, meidän pihalle, siihen sora-alueeksi suunnitellulle osalle oli tuotu ja levitetty multaa! Olisikin ollut puhdasta multaa, mutta ilmeisesti kasa jonkun toisen pihalta kaivettua maata, sillä siinä oli myös nurmikon palasia seassa. Eli kun me olimme kaivaneet nurmen pois, toiset tuovat meille uutta nurmea tilalle!

Sora-alueen suunnitelmakaan ei ollut täysin valmis. Alun perin olin ajatellut laittavani maapallon näköisen kompostini siihen roskisten viereen, mutta Isäntä tyrmäsi ajatukseni. Koristeeksi siihen ei riittänyt nuo edellisviikolla ostamani pari ämpärillistä koristekiviä, joten ei muuta kuin uudelleen Turkuun ostoksille. Sora-alueen kaunistukseksi ostimme liuskekiviä. Olin jo edellisreissulla ihastunut sammakkopatsaaseen, ja nyt otin Isännän mukaan makutuomariksi. Onneksi hänkin piti sammakosta. Kokonsa puolesta sammakko oli kuin luotu naapurin tontilta pelastetulle kivelle.

Olimme jo viikkoja sitten kolmannen naapurin kanssa sopineet, että kun hän tilaa soraa pihaansa, hän tilaa sen verran enemmän, että meillekin piisaa. Nyt jännäsimme, että koskahan sora tulee. Olimme nimittäin kavereille jo viime kesänä luvanneet uuden terassin avajaisbileet. Mutta sopivaa päivää ei viime kesänä löytynyt ja tänäkin kesänä olimme jo kerran siirtäneet bileiden ajankohtaa. Vieraat oli jo kutsuttu perjantaiksi. Kukkapenkin kyllä saisimme ajoissa valmiiksi, mutta vähän jännäsin, miten soran käy. Kuinka ollakaan, naapurin sorakin tuli viime viikolla. Torstaina sitten hankintojen jälkeen istutimme taimet ja viimeistelimme sora-alueen. Kaikki oli valmiina, kun perjantaina ystävämme tulivat puutarhajuhliimme. Täytyy sanoa, vaikka tämä pihaprojekti tuli vähän yllättäen ja improvisoiden, niin olen todella ylpeä lopputuloksesta. Nyt meillä on hieno etupiha vai mitä sanotte?