Merkkipäivääni on nyt juhlittu. Ensimmäiset onnittelijat tulivat jo syntymäpäiväni aattona, kun pari entistä työkaveria poikkesi kahville. Olin todella yllättänyt, että työkaveritkin muistivat merkkipäiväni ja olivat porukalla keränneet lahjakorttirahat. Nyt minulla on hyvä syy leipoa täytekakkua ja poiketa työpaikalla kavereita morjestamassa.

Varsinainen syntymäpäivä ei alkanut ollenkaan hyvin. Heti ensimmäiseksi pudotin teemukin (onneksi tyhjän) lattialle, niin että korva irtosi - siis mukin korva. Vähän säikähdin, tätäkö se vanhuus teettää, että tavarat eivät enää pysy käsissä? Itse asiassa tuon jälkeen pari muutakin kertaa otteeni on herpaantunut, olen mm. kaatanut fetajuuston liemineen pitkin pöytää. Maanantaina lentopalloharjoitusten jälkeen, kun koppasin verkkoa kannattavan tolpan viedäkseni sen pois, pohdin mitä vahinkoa voisin saada aikaan, jos ote olisi lipsahtanut ja tolppa kaatunut jonkun niskaan. Mutta ei kai tässä nyt joka kerta tavaroihin tarttuessa tarvitse pelätä, että ne putoavat. Toisaalta hetkeä aiemmin olin kyllä pohtinut, miten hienoa on, ettei tarvitse käyttää silmälaseja pelatessa. Saan kyllä olla onnellinen, että en ole elämäni aikana juurikaan joutunut kärsimään fyysisistä vammoista tai puutteista.

Syntymäjuhlia vietimme kylpylässä, jonne olin kutsunut lähimpiä ystäviä ja sukulaisia kanssani illalliselle. Olin varannut paikan päältä itselleni ajan kampaukseen ja meikkaukseen. Vähän kyllä jännitti, onnistuvatko vieraat tekijät luomaan minun näköisen olemuksen. Mutta kyllä kannatti, juhlavieraat kehuivat minua kauniiksi. Ammattilaiset kun osaavat piilottaa ne huonot kohdat ja korostaa parhaita. Harmi vaan, että illan aikana otetuissa valokuvissa nauran niin paljon, että rumat hampaani näkyvät. Mutta nuo kuvathan vain todistavat, että hauskaa oli.

Olin miettinyt, miten voisin välttää sen, etteivät läheiseni joutuisi epätoivoisesti kiertelemään ja etsiskelemään minulle lahjoja, jotka sitten huushollissani vain veisivät tilaa ja keräisivät pölyjä. Kutsussa pyysinkin minun sijaan antamaan lahja sellaisella, joka sen tarvitsee. Olikin hienoa kuulla mm. että ”minä” olin nyt sitten lahjoittanut aterian 1000 lapselle. Myös äitini kierrätyslahjaidea oli mainio: kynttilänjalat, jotka isoisäni sai omana 50-vuotispäivänään. Isännältä sain syntymäpäivälahjaksi tosi kauniin ametistikaulakorun. Osuvan kortinkin hän oli löytänyt, siinä oli teksti: ’Kyllä elämä on ihanaa’.

Lupasin Näyttämön porukalle leipoa synttärikakun viimeisen näytöksen jälkeen pidettäviin näytelmän hautajaisiin. Mutta he kerkesivätkin yllättää minut jo aikaisemmin. Loppiaisen näytöksen jälkeen uusi puheenjohtaja oli pyytänyt minua jäämään näytöksen jälkeen, jotta voimme käydä läpi joitakin uuden hallituksen mukanaan tuomia käytännön järjestelyjä. Vähän ihmettelin, että miksi hän joitakin asioita kävi läpi vain minun kanssani eikä koko hallituksen. Mutta selvisihän syy, kyseessä oli vain hämäys. Kun menimme kahvioon, muu porukka oli kokoontunut sinne täytekakkukahvien kanssa ja tervehtivät minua onnittelulaululla.

Täytekakut kuitenkin leivoin lauantaiksi. Olen lueskellut täytekakkublogeja ja sormeni ovat suorastaan syyhynneet kokeilemaan tuolta saamiani ideoita. Opettelin tekemään marsipaaniruusuja. Muuten kakkuni tein samaan tyyliin kuin ennenkin. Täytteeksi laitoin tällä kertaa vadelmahilloa ja persikoita, toiseen kakkuun päälle kinuski ja kermavaahto ja toiseen, hedelmiä ja hyytelösokerilla tehty kiille. Hedelmäkakun reunojen kookoshiutaleet antoivat kivan lisämausteen. Kermavaahdon pursottamista tarvitsee kyllä vielä hieman harjoitella.